Käsidesi

Tästä mainitsen ihan lyhyesti, mutta tämä on tärkeä aihe. Infektiolääkärit ovat nykyisin sitä mieltä, että kotona, tarhoissa, kouluissa ym ei saisi olla käytössä käsidesinfioitiainetta. Päiväkodeissa on kuitenkin vielä suosituksena, että ainetta käytetään. Itse tosin kielsin käyttämästä sitä meidän pojalle, saippuapesu riittää. Desinfiointiaine tuhoaa bakteereita ja lisää multiresistenttien bakteereiden kasvua (vastustuskykyisiä antibiooteille), koska bakteerit ovat hyvin muutautumiskykyisiä. Tämä on nykyisin iso ongelma. Tästä syystä antibioottejakaan ei saisi määrätä turhaan, vaan silloin jos on ihan pakko. Jos jollain perheessä on äkäinen mahatauti (esim Noro), niin käsidesiä voisi olla hyvä käyttää sillä tällaiset virukset leviävät todella helposti. Ja jos perheessä on pieni vauva (<6kk) ja aikuinen sairastuu, niin käsidesiä ehkä kannattaisi potilaan käyttää ettei pieni sairastu. Ainakin hengityssuojaimia kannattaa apteekista hommata sairaalle. Mutta tosiaan ei läträtä sen käsidesin kanssa. ;)

Hampaiden hoito

Lasten hampaiden puhdistaminen aloitetaan, kun ensimmäinen maitohammas puhkeaa. Hampaat harjataan aamuin illoin pienellä ja pehmeällä hammasharjalla pienin nykyttävin liikkein ienrajaa myöten. Lastenfluorihammastahnan käyttö aloitetaan ensimmäisen maitohampaan puhjettua.
Lasten suuta ei tarvitse huuhdella vedellä jälkeenpäin. Riittää kun hammasharjan kastaa vedessä ja vielä harjaa pari kertaa jos haluaa. Hammaslääkärit väittävät, ettei aikuisenkaan suuta tarvitse huuhdella vedellä, jotta hammastahna pääsee vaikuttamaan.

Reikiä aiheuttavat bakteerit tarttuvat syljen välityksellä aikuisesta lapseen ja lasta hoitavan aikuisen olisikin syytä varoa suoraa sylkikontaktia kuten tutin nuolaisua ja samalla lusikalla syömistä.
Reikiintymistä aiheuttava bakteeri tarttuu herkemmin maitohampaiden puhkeamisen aikoihin ja tartuntariski kasvaa, jos lapsi saa sokeripitoista ravintoa monta kertaa päivässä.

Rintaruokinnalla on myönteinen vaikutus purennan ja leukojen kehitykselle, kuitenkin yli vuoden jatkuva imetys, etenkin yöllä, saattaa lisätä hampaiden reikiintymistä.

Jos vauva tarvitsee tuttia, valitaan pieni ja litteä malli. Tutista tulisi kuitenkin luopua noin 1-vuotiaana, sillä pitkään jatkuva tutin käyttö voi aiheuttaa purentavirheitä.

Tuttipullo karies aiheutuu tuttipullosta annettavasta sokeroiduista juomista, joten tuttipullosta annetaan vain maitoa, velliä tai vettä - ei makeita juomia. Maidossa on kuitenkin maitosokeria, joten sitä ei tulisi antaa liian usein lapselle, jolla on jo hampaita. Varsinkin yöllä tulisi antaa vain vettä.

Kun hyvät tavat ja tottumukset luodaan varhaisessa vaiheessa, säilyvät ne läpi elämän.
Vanhempien panos on tärkeä ja lasta tulisi avustaa hampaiden harjauksessa aina 10-vuotiaaksi asti. Myös säännölliset ruokailutottumukset luodaan pienestä pitäen.

Raskausaikana:
-Vanhempien hampaat tulisi olla kunnossa jo ennen lapsen syntymää.
-Äidin raskaudenaikainen hormonitoiminta muuttaa syljen koostumusta ja reikiintymisriski kasvaa. Myös ienverenvuoto harjatessa voi lisääntyä ja olemassa oleva ientulehdus pahentua. Vakavat infektiot voivat olla lähtöisin ientulehduksesta.
-Säännöllinen ruokailurytmi auttaa pitämään hampaat terveinä. Jokaisen ruokailukerran jälkeen suun bakteerit alkavat muodostaa happoa, joka liottaa hampaan kiillettä. Hampaat kestävät 5 - 6 happohyökkäystä päivässä.

Lähde: www.lastenhampaat.fi, Suomen Hammaslääkäriliitto

Joskus hampaiden harjaus voi pieneltä olla haastavaa. Hampaat on kuitenkin tärkeä saada harjattua vaikka pienen taistelunkin avulla. Usein laulaminen ym leikittely auttaa. Lapsen voi palkita esim xylitol pastillilla. Pääasia että edetään rauhassa eikä hätäillä. Harjan voi antaa lapsen käteen, jolloin hän saa tutustua siihen. Vanhempien kannattaa myös näyttää mallia miten he itse harjaavat hampaitaan. Meillä poika tykkää katsella vesihanaa ja istua sylissä jolloin hampaat tulee kätevästi pestyä. Harjaa hän ei tykkää itse laittaa suuhun vielä. Ja vanhempi päättää milloin harjaus on valmis, ei lapsi.

Imemislakko/rintaraivarit

Tämä menee kyllä imetyksen piikkiin, josta on jo aiemmin juttua, mutta tuntuu olevan aika kuuma aihe välillä.

Syitä miksi vauva kieltäytyy rinnasta:
-maitoa tulee liikaa/liian vähän
-rinta saattaa olla suhteessa liian iso vauvan suuhun
-jos vauva on tottunut juomaan maitoa pullosta, voi rintakumista olla hyötyä imetyksessä
-rintakumi on myös näppärä jos nänni on sisäänpäin kääntynyt
-jos imetys on äidille kivuliasta, voi lapsi kieltäyä juomasta
-vauva voi lakkoilla jos on kipeä. suolatipat (NaCl) nenään voivat auttaa (apteekista)
-hampaat
-imemisasento (muistan että esikoisella suosikki oli tyynypäällä sylissä ja äidin piti kävellä ympäri kämppää koko ajan pahimpien rintaraivarien aikana)
-liian kylmä/kuuma
-sipuli, valkosipuli ja mausteet voivat maistua vahvasti äidinmaidossa (eräs tuttavani söi runsaasti valkosipulia ja vauva kieltäytyi imemästä kahteen päivään)
-äidin kuukautisten alku voi joskus vaikuttaa

-äidin on tärkeä koittaa pysyä rauhallisena, jolloin lapsikin rauhoittuu
-joskus pimeä huone voi auttaa
-jotkut lapset syövät helpommin unisena/unenrajamailla
-kantoliinaa kannattaa hyödyntää
-laulaminen/hyräileminen voi auttaa tässäkin tilanteessa
-yleensä ohimeneviä kausia, mutta voi ilmaantua muutaman viikon päästä uudestaankin (samanlain kuin esim. huonon nukkumisen kaudet)

Jos raivarit jatkuvat useita viikkoja, ongelma voi olla lapsen ja äidin välisessä kommunikaatiossa. Jos äiti säikähtää raivareita, voi hän soimata lasta ja samalla itseään. Katsekontakti vauvaan on tärkeä imetettäessä. Myös ympäristön on oltava rauhallinen. Lastenpsykiatrit ovat erikoistuneet vauvan ja äidin kommunikaatio-ongelmien ratkomiseen ja vaikeissa tilanteissa kannattaakin pyytää omalta lääkäriltään apua. Jos esim tulee jatkuvasti tunne, että "vauva ei pidä minusta" tai "vauva ei halua olla lähelläni tai katsoa minuun", kannattaa pyytää apua. Joskus puolueettoman ihmisen mukana olo avaa äidin silmät ja hän huomaa, että lapsihan ottaa kontaktia koko ajan. Olen varma, että jokainen lapsi rakastaa vanhempiaan ja haluaa olla tämän lähellä.

Rintaraivarit ovat kuitenkin todella yleisiä ja ohimeneviä (1-3vkoa). Niitä ei kannata säikähtää. Ne voivat myös tauon jälkeen ilmaantua uudestaan, mutta menevät taas ajan kanssa ohi. Vanhemman vauvan kanssa kannattaa ottaa huomioon se, että ehkä hän vain on saanut tissittelystä tarpeekseen.  Kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta tilalle tulee joukko uusia ja ihania asioita.

Meillä esikoinen ei suostunut juomaan rintamaitoa enää 8kk iästä eteenpäin. Mahtoi olla jo aika laihaa, koska maito oli mintunväristä. Tämä siis on merkki siitä, että maito on laihaa. Ja miksipä pakottaa. Nuorimmainen lopetti 7kk iässä. Siinä mentiin lasten tahdissa. Minulla ei vain enää tullut maitoa tarpeeksi, minkäs teet. Vanhimmalla rintaraivareita tuli varmaan 2kk aikana vähän väliä. Mutta hyvin selvittiin.

Imetyksestä

Suosittelen kaikkia äitejä kokeilemaan imetystä jos se vain on mahdollista. Jos yrittää kaikkensa, mutta homma ei suju, ei kannata kuitenkaan masentua. Pääasia että yrittää. Ja helpolla ei kannata luovuttaa, apua löytyy.

Muutama hyvä vinkki:

Imetyksen tuki ry

www.imetys.fi sivuilta löytyy niin paljon tietoa, etten ala sitä tänne kopioimaan. Apua löytyy kyllä joka lähtöön.

Jos rinnanpäät rikkoutuvat, suosittelen apteekista saatavaa Lansinoh voidetta ja rintakumeja, joita saa päivittäistavarakaupoistakin. Vanha kansa kehottaa laittamaan viileitä kaalinlehtiä liiveihin rintojen päälle. Itsellä tämä ainakin toimi. Rintojen kuumotus ja pakotus loppui melkein kokonaan.

Imetystä opetetaan myös jo sairaalassa paljon. Kannattaa siellä ottaa kaikki apu vastaan. Ihmisillä kun ei ole enää oikein mitään "alkukantaisia vaistoja" olemassa vaan kaikki on opeteltava. Itse koin sairaalassa viimeisenä päivänä oikean ahaa-elämyksen, että näinhän se menee. Vauvan päästä saa ottaa ihan kunnolla kiinni ja tunkea tissiin suuhun. Imetyksessä lapsi myös tankkaa läheisyyttä.

Äidinmaitoa voi myös pumpata ja juottaa tuttipullosta. Tämä on sikäli kätevää, että isäkin voi osallistua ruokailuun. Ja äiti saa käydä kaupassa rauhassa. Tuttipulloahan voi pitää vaikka kerran päivässä kaverina, jottei imetyksen jälkeen tule ongelmaa, että mites nyt juodaan. Moni vauva kuitenkin valitsee mielummin tissin. Kivempihan se niin on kaikille, jos imetys vain onnistuu. Äidinmaito on aina paras, mutta ei korvikekaan myrkkyä ole. Sitä voi antaa, mikäli äidinmaito ei ole vaihtoehto. Tarviihan lapsi kuitenkin ruokaa. Ja läheisyyttää saa sylissäkin.

Jos voi imettää lasta 1v asti, niin hyvä juttu. Mutta sen jälkeen se on vähän turhaa, sillä hyviä vasta-aineita ei maidossa enää juuri ole. Tämä opetettiin moneen kertaan lastentaudeilla. Mutta jos haluaa imettää, niin siitä vain. Äidinmaito on kuitenkin vähän turhan rasvaista tänne Suomen kamaralle, jossa ei kärsitä nälästä. Yli 1v tissilapset kärsivät usein anemiasta, koska eivät saa tarpeeksi rautaa. Lisäksi maito aiheuttaa herkästi ummetusta.
 
"Jo muinaiset kreikkalaiset..."

Entisvanhaan oli tapana imettää lasta 4h välein, ei useammin. Olen huomannut, että osassa sairaaloista on vieläkin tämä käytäntö. Juotetaan vain vettä, jos vauva itkee. Mielestäni tämä on aika antiikin aikaista, sillä on todella vaikea sanoa paljonko lapsi saa tissistä maitoa irti. Enkä ole löytänut oikein mitään tutkimustietoa, miksi lapsi ei saisi saada maitoa usein. Imetystä voi kokeilla kun vauva haluaa. Usein vastasyntynyt aukoo vain suutaan tissiä hamuten, ei välttämättä itke. Pulloruokinnalla tietää millilleen paljonko lapsi on juonut, mutta suoraan tissistä tulleena se ei olekaan enää helppoa. Joten parempi vain antaa maitoa, kun lapsi haluaa. Voihan se olla että lapsi ei ole jollain kerralla saanut paljon tissistä irti. Mutta tissin ei tietenkään kannata olla ainut lohduttaja. Kyllähän sylikin riittää.

Joissain maissa on tapana, että lapselle ei anneta maitoa pullosta syntymän jälkeen (esim. Norja). Odotetaan äidin oman maidontuotannon alkamista. Terve lapsi pärjää pari päivää ilman maitoa juomansa lapsiveden ja rasvavarojen turvin. Tämä juontuu siitä, että satoja vuosia sitten oli vain pakko odottaa äidin maidonnousua. Että ei ainakaan kannata panikoida maidon kanssa. Mutta mielestäni on mukava, että vastasyntynut saa huikan pullosta, jos äidin maidontuotanto ei ole vielä käynnistynyt (varsinkin sektion jälkeen).

Alle 1-vuotiaan ravitsemuksestakin voi lukea lisää imetyksestä. Onhan se vähän niin kuin se pääasiallinen juttu. Imetyksestä voisi kirjoittaa vaikka kirjan enkä tietty blogiin jaksa perusteellisesti joka kiveä kääntää. Lähinnä vain vinkkeinä nuo tukisivut, jotta kaikki voisivat ainakin kokeilla imetystä. Jos ei onnistu, niin ei saa soimata itseä.

Muutama ihminen on kauhistellut että eihän yli 6kk ikäinen voi selvitä yöltä syömättä. Terve lapsi selviää. Moni myös päivittelee, että täytyyhän lapsen saada ruokaa yöllä, kun aikuinenkin tarvii. Ei aikuisen kuulu nousta keskellä yötä syömään kanankopia... Eräs vanhempi sanoi että hänen on pakko nousta joka yö hakemaan vesilasi keittiöstä.. Entä jos nostaisi sen siihen yöpöydälle. Ja onko tämäkin vain tapa? Vai pitäisikö päivällä juoda enemmän ettei yöllä janota. Ja kannattaa tsekata sokeriarvot. Eihän lapsi herkästi imetyksestä luovu, mutta mikä on oikea tarve. Läheisyyttä voi muutenkin antaa. Minä olen suuri unihygienian kannattaja, koska unettomuus aiheuttaa suuria ongelmia elämässä. Sekä lapsille että aikuisille. Mutta jos ihminen on tyytyväinen ja pirteä noustuaan yöllä pari kertaa, niin tottakai näin voi jatkaa.

Yksi tuskallisimmista uutisista oli, kun eräs äiti kertoi, että lopetti imetyksen koska se vei seksihalut ja mies ei kestänyt olla ilman. Jos on hyvä parisuhde niin kestää tämmöisen pienen pätkän! En moisen syyn takia uhraisi toimivaa imetystä! Sama joidenkin julkkisten kanssa, jotka eivät edes yritä. En ymmärrä miksi. Imetyshän on yksi ihanimmista kokemuksista. Mutta en edelleenkään soimaa niitä, jotka yrittävät tai haluaisivat mutta eivät pysty. Sekin riittää että yrittää.

Kirjallisuutta

Tässäpä muutama kirjaehdotus. Itse en ole näitä vielä lukenut, vaan nämä ovat seuraavana suunnitelmissa lukea (tai ainakin selata läpi), kunhan vain opiskelukiireiltä kerkeän. =) Jos joku on lukenut, niin kuulisin mielelläni mielipiteitä kirjoista.

Baby sleep bible - Choosing what's right for you and your baby

Kirja tarjoaa viisi päälähestymiskeinoa vastasyntyneen nukkumiseen. Jokainen voi itse päättää, mikä tyyli itselle sitten sopii. Kirja korostaa sitä, että jokainen lapsi on yksilö ja vanhempi tietää parhaiten, mikä omalle lapselle on parasta.

Babycentre Baby - The All-important First Year

Ohjeita lapsen ensimmäiseen vuoteen. Käsittelee pääasioita, kuten nukkumista ja kiinteiden aloittamista. Kirja kertoo, mitä asioita on lapselta odotettavissa minäkin ikäkuukautena. Sisältää myös lääketieteellistä tietoa.

Isän kasvatusoppi - Juha T. Hakala

Isän kasvatusoppi on osoitettu odotusten ja velvollisuuksien ristipaineessa kamppaileville pienten lasten isille. Työelämän vaatimukset aiheuttavat helposti ristiriidan kodin ja työn välille - miten saada aikaa lapsille ja välttää huonossa omassatunnossa kieriskely, miten ylipäätään toimia uusien ihmisalkujen kanssa!Juha T. Hakala on seitsemän lapsen isä ja kasvatustieteen professori. Taustastaan huolimatta hän lähestyy muita isiä itsekin virheitä tehneenä, tavallisena isänä. Teoreettisen tiedon hän on paketoinut selväsanaiseen, jutustelevaan kirjoitustyyliinsä ja runsaisiin käytännön esimerkkeihin. Lukija voi löytää kirjasta myös osuvaa mutta hyväntuulista kritiikkiä tehokkuusyhteiskunnan vaatimuksia kohtaan. Yksi kirjan helmistä onkin Hakalan peräänkuuluttama hidas lapsuus.Kirja tarjoaa raikkaita näkökulmia monia askarruttaviin arjen kasvatuskysymyksiin: ajan hallintaan, kotitöihin, harrastuksiin, leppoisaan yhdessä oloon ja rajojen asettamiseen. Hakala kannustaa jokaista vanhempaa löytämään oman, perustellus kasvatusnäkemyksensä.

www.bookplus.com (osa teksteistä kopioitu sieltä)

Liikkumaanopettelemisesta ym.

Lapsia ei kannata verrata toisiinsa. Joku oppii kävelemään 8kk iässä, toinen 1v4kk. Ja yhtä terveitä ovat kaikki. Ja tästä 8kk ikäisenä kävelemään oppineesta ei välttämttä tule maratoonari. ;) Monella on käynyt niin, että ensin opitaan nousemaan ja kävelemään tukea vasten, sitten vasta konttaamaan. Jokainen tyylillään. Jotkut skippaavat konttaamisen kokonaan. Kun vauva oppii jotain uutta, hän usein unohtaa sen sitten pariksi viikoksi. Näin käy usein mahalleen/selälleen kääntymisen kanssa. Se on ihan normaali ilmiö. Ne tulee kyllä uudestaan sieltä. Jos vuoteen mennessä lapsi ei osoita mitään intoa alkaa liikkumaan, niin silloin pitää jo alkaa selvittelemään mikä on hätänä. Jotkut lapset ovat tarkkailijoita ja saattavat sitten vuorostaan oppia aiemmin puhumaan tai ovat esim tosi käteviä käsistään. He huomaavan ympäristöstään tarkkojakin asioita. Eihän sitä kaikkea maailmassa kerralla voi oppia. =)

Puheen oppiminenkin voi joillain kestää. Jotkut oppivat vasta 3-vuotiaina puhumaan ja tämä voi olla ihan normaalia. He aloittavat usein suoraan useilla sanoilla tai lauseilla. He ikään kuin "tankkaavat" kaiken sanavaraston itsellensä ja sitten kerralla tuottavat sen kaiken ulos. =D
Tietty ensimmäiseksi kannattaa tutkia kuulo, jos nyt jotain haluaa lapsesta testata. Usein huonokuuloiset lapset aistivat, jos heitä lähestytään tai kutsutaan. He huomaavat kaikki pienetkin varjot ym, joita he lukevat näppärästi. Siksi osa jää varhaisessa vaiheessa huomaamatta.

Jos äidistä (tai isästä) tuntuu, että jotain on pielessä, niin tätä kannattaa aina uskoa. Ja vanhempien kannattaa ottaa asia neuvolassa/lääkärissä puheeksi, jos tuntuu, että lapsen kehityksessä on hidastumaa. Se ei ole mikään häpeä, jos lapsi on hidas oppimaan.

Kun lapsi oppii uutta, yöunet yleensä häiriintyvät hetkeksi.

Lapset ymmärtävät puhetta ym  asioita maailmasta aina enemmän mitä vanhemmat uskoisivat! Lapset ovat sairaan fiksuja! ;D

Raskauskilot

Laitanpas muutaman kommentin tästäkin ihanasta aiheesta. Itselle tuli 20kiloa raskauden aikana. Kymmenen lähti aika helposti imettämällä, mutta loput kymmenen oli tiukassa. Äitiyslomalla ei usein kerkeä huomioimaan omaa syömistään ja sitten syödään tosi epäsäännöllisesti ja ihan mitä tahansa. Toki ensimmäisen puolen vuoden aikana kannattaakin suosia esim valmisruokia ym mikä vain helpottaa elämää. Mutta jos yhtään puhtia löytyy, niin kannattaa koittaa tehdä itsellekin päivärutiini, jossa ruoka-ajat olisivat aina samat. Mielellään 4h välein pitäisi syödä jotain. Mielestäni tämä on terveellisin ja järkevin laihdutuskonsti. Kannattaa syödä pieniä määriä ja usein, niin metabolia pysyy aktiivisena. Ei kuitenkaan liian usein (< 2h). Siinä hampaatkin jo kärsii. En oikein välitä karppauksesta ym, mutta en toki sano etteikö niitä voisi kokeilla. Tämä on vain minun suositus. Kun imetin niin en vielä halunnut kiinnittää huomiota kauheasti kalorimääriin, sillä maidontuotanto oli pääasia. Imetyksen päätyttyä päätin kuitenkin pudottaa viimeisetkin kilot. Urheilu on todella suureksi avuksi. Esim 1h liikuntaa kolmesti viikossa on jo aika tehokasta. Jos kaloreita haluaa laskea, niin esim 1000-1500 kcal/vrk pitäisi jo alkaa laihtumaan. Alle 1000 kcal/vko edellyttää, että liikuntaa ei tule ollenkaan. Mitään anorektikoiden konsteja on turha kokeilla, sillä eihän silleen voi loppu elämää jatkaa ja terveys vain menee.

Lounalla ja päivällisellä kannattaa muistaa "lautasmalli". Eli oikeasti puolet lautasesta tulisi täyttyä salaatista. 1/4 peruna/täysjyväriisi/täysjyvämakaroni ym. 1/4 liha (mielellään kala, kana). Keitot ovat hyviä, kevyitä ja riittoisia. Padat ja laatikot ovat myös aika riittoisia, niin ei tarvitse koko ajan kokata.

Jos lounas on esim klo11-12, niin välipala kannattaisi syödä esim klo15 aikaan (hedelmä, leipä, riippuu liikkunnasta). Päivällinen voisi olla sitten klo17 aikaan. Itse teen usein niin että päivällisellä kerkeän syödä vain pari leipää ja syön sitten illemmalla kunnolla (eurooppalaisittain). Iltapala (puuro,leipä ym) ei oikein tahdo riitää jos olen syönyt klo 17. Yösyömisiä ei kannata suosia. Ihminen pärjää ilmankin. Mutta se on fiktiota että iltasyöminen lihottaa. Kokonaiskalorimäärä ratkaisee. Useat tekevät vain niin, että syövät päivällä normaalisti ja illalla napostelevat ylimääräistä.

Kaurapuuro on tosi hyvä aamupala. Maitoon tehtynä paljon täyttävämpi. Kannatta lisäksi syödä leipä, sillä pelkkä puuro ei tahdo pitää nälkää kauan poissa. Myslit ovat yllättävän kaloripitoisia ja sopivat paljon urheileville. Laihdutus on usein kiinni pikkuasioista, kuten ostaako 15% ruokakermaa vai 4%. Kannattaa aina suosia mahdollisimman vähärasvaisia vaihtoehtoja ja jättää sokeriherkut ruokavaliosta pois. Kerran viikossa karkkipäivä. Aluksi voi tuntua liiankin terveysintoilulta ja yllättävän haastavalta. Kun ruokailutottumuksia muuttaa, niin aluksi voi tuntua hieman nälkäiseltä, mutta itse nälkää ei tarvitse nähdä. Menee muutamassa päivässä ohi. Salaattia ym kevyttä voi aina syödä. Annoskoot pieniksi.  Diabetikoiden ruokavalio-ohjeistukset ovat hyviä, niistä kannattaa ottaa mallia. Jotkut ajattelevat, että laihtuvat suunnilleen tekemättä mitään. Hieman pitää vaivaa nähdä jos meinaa tuloksia saada.
Itse tosiaan mahdun nyt vanhoihin vaatteisiin. =) Kannatta huomioida, että lantioliitosten palautuminen normaaliksi kestää vuoden päivät. Ne usein levenevät useita senttejä raskauden aikana. Että ei kannata rynnätä heti kauppaan ostamaan uutta vaatekertaa ensimmäisen vuoden aikana synnytyksestä. ;)

Vaatetuksesta

Raskaanaolijoille antaisin semmoisen vinkin, että jos meinaatte ostaa lapselle ennakkoon vaatteita, niin bodeilla ja potkuhousuilla pärjää sisätiloissa pitkälle. Mitään ihmeempiä farkkuja ym ei kannata ostaa, kuin vasta lähempänä puolta vuotta. Ulos toki pitää talvisaikaan varata mm. toppapuku, alle fleece tai villapuku, villasukat, -hanskat, kypärälakki, pipo, tossut, hanskat joissa ei peukalonreikää. Äitiyspakkauksessa on yleensä ollut hyvä ulkoilupuku (menee vielä 1-vuoden ikäisellekin). Toki useampi kappale esim bodyja kannattaa varata, ellei halua koko ajan pyykkiä pestä. Usein tulee hamstrattua kaukenlaisia vaatteita, joita ei edes kerkeä pitämään, kun lapset kasvavat niin nopeaa.
Ja pinnasänkyyn suojalakana vai miksi sitä nyt kutsuisi. Ohivuotoja tule varsinkin poikalapsilla usein. ;)

Taaperoikäisen (1-2v) nukkumisongelmat ja "siirtymäkaudet"

Tässä tulee vähän toistoa, sillä blogista löytyy kohta "taaperoikäisten nukkuminen", mutta laitanpa pari asiaa, mitä on unohtunut. Yli 1-vuotiaalle en suosittele enää P.U/P.D. unikoulua jo ihan lapsen koonkin vuoksi. Lapsi todennäköisesti vain hermostuu nostelusta (voi käydä nuoremmillekin). Tassuttelua voi aina kokeilla. Kannattaa malttaa kokeilla yhtä konstia ainakin 30min ajan, sillä lapsi harvoin reagoin kovin nopeaa mihinkään uuteen. Jos lapsi pomppaa sängyssä pystyyn, niin lasketaan hänet vain alas. Jos lapsi hermostuu tassuttelusta tai se ei muuten vain ole oma juttu, niin kannattaa siirtyä pinnasängyn luota kauemmas, esim huoneen keskelle. Vähitellen sitten ottaa tavoitteeksi siirytä ulos huoneesta. Aina kun lapsi pomppaa pystyyn, hänet käydään laskemassa alas, mutta ei halata tai jutella. Kutsun tätä "hivuttautumiskonstiksi". Jos lapsi nukkuu jo "isojen lasten sängyssä" ja tulee sieltä pois, niin viedään hänet vain joka kerta takaisin eikä jutella ihmeempiä. Tätä saa usein toistaa toooosi monta kertaa. Lapsen ei kannata antaa huutaa kovin monta minuuttia, mutta muutama ei haittaa. Max 15min. 5min toki tuntuu jo ihan ikuisuudelta... Mutta ei vahingoita lasta. Paniikissa ei silti lapsen saa antaa huutaa ja on oltava varma, ettei ole kipuja ym. Kiukuttelua/protestointia voi rauhassa kuunnella vähän aikaa. Mainitsinkin tästä jo aiemmassa tekstissä. Ihan hyvä sääntö on, että ei jätä itkevää lasta yksin huoneseen. Mutta joskus on niin temperamenttisia lapsia, että ne mökästävät isoon ääneen joka tapauksessa ja tällöin on itsellekin helpointa, että kuuntelee rauhoittuisiko lapsi itsestään muutamassa minuutissa.

Joskus heräilyssä on kyse niinkin yksinkertaisesta asiasta, kuin että vaippa on märkä (etenkin kestovaipoissa, kertakäyttöiset pysyvät tosi kuivantuntoisina). Kakka ainakin yleensä herättää. Mutta en usko, että tämä on syynä, jos heräilyä on monena yönä peräkkäin. Jos lapsi on tottunut tuttipulloon öisin, niin olisi siitä hyvä päästä eroon. Jos nyt kuitenkin haluaa sen pitää mukana, niin voi kokeilla semmoista, että täyttää pullon valmiiksi illalla ja laittaa lapsen viereen. Jos lapsi osaa itse juoda pullosta, niin hän tuskin herättää öisin, vaan juo maidon ja jatkaa unia. (Tämän kikan löysin muistaakseni  jostain TV:n vauvaohjelmasta). Ja lapselle ei jutella öisin, vaan pidetään huoneet pimeänä ja korkeintaan kuiskataan, että "nyt nukutaan, nyt on yö". Päivät on sitten seurustelua varten. Mitä vähemmän lapsen kanssa on päivisin, sitä enemmän hän hakee öisin huomiota.


"Siirtymäkausi"
Usein lapsille tulee huonommin nukuttuja kausia, vaikka lapsi normaalisti nukkuisikin hyvin. Jos syy ei ole hampaat, infektiot ym, niin syy voi olla se että lapsen rytmi vaihtuu. Kutsun itse tätä siirtymäkaudeksi. Tätä tapahtuu jo ennen 1-vuotta, esim silloin kun päiväunet vaihtuvat kolmesta kahteen tai kahdesta yhteen. Jos lapsi on tottunut menemään esim klo 10 aamulla päiväunille, hän ei nyt tahdokkaan rauhoittua nukkumaan vaan huutaa suoraa kurkkua. Tämä voi johtua yksinkertaisesti siitä, että vauva ei ole väsynyt, mutta ilmaisee sen huutamalla. Tällöin voi kokeilla päiväunien siirtämistä esim klo12 ja koittaa pärjäisikö lapsi yhdillä unilla. Jos lapsi on mennyt iltaisin klo19 nukkumaan, niin 1-vuoden iässä se yleensä siirtyy vähän myöhemmäksi (esim klo20). Mutta tässäkin on suuresti vaihtelua. Klo22 nukkumaanmeno aikaa en vielä 1-vuoden ikäiselle suosittele, koska harva lapsi osaa aamulla nukkua myöhään. Yleensä herätään siinä 7-8 aikaan. Kaikenlaisia mysteerikausia tulee lapsille silloin tällöin, jolloin nukkuminen on hankalampaa. Ne kestävät yleensä noin 2vkoa, ellei ole joku suurempi asia kyseessä. Mutta vaihtelua toki on.