torstai 23. kesäkuuta 2011

Pinnasängystä lastensänkyyn

Mielestäni tämä vaihe on paljon haastavampi kuin 6kk ikäisen nukuttaminen xD Varsinkin jos omaa tuommoisen Vaahteramäen Eemelin ku meillä. Mut noihin kyl törmää niiiin usein. ;) Lapsen voi siirtää "isojen lasten sänkyyn" kun siltä tuntuu. Meillä poika oppi 1v10kk ikäisenä kiipeämään pinniksestä pois ja oli se sen verran pelottavan näköistä, et äkkiä ostamaan laidallinen (jatkettava) sänky. Usein tämä tapahtuu juuri siinä 2v tienoilla. Mut ei ole väliä minkä ikäinen lapsi on.

Lapselle voi sanoa, että "nyt siirrytään isojen poikien/tyttöjen sänkyyn". Useinhan lapsi itkeskelee ennen nukkumaanmenoa, kun sängyn vaihtaa. Uusi sänky ei ole vielä "turvallinen". Pinnasängyssä on ollut mukava oma pesä. =) Ehkä tehokkain konsti jatkoa ajatellen on se, että vie vain lapsen aina takaisin sänkyyn, kun se sieltä pois nousee (myös päikkärit). Tätä voi joutua tekemään neljäkin tuntia illassa aluksi ja vähintään 2vkoa yleensä menee. Mutta tämän jälkeen on elämä usein taas helpompaa. Joskus tosin kestää kuukausia. Mutta mielummin niin kuin että nukuttaa lapsen 7v asti. x) Paitsi jos jaksaa, niin ei toki ole kiellettyä. =) Mutta kannattaa ottaa huomioon, että lapsi ehkä haluaa isompana yökyläilemään kavereiden luo ym. ja olisi tietty mukava, jos osaisi nukahtaa ilman vanhemman läsnäoloa.

Aluksi kuitenkin voi tehdä niin, että istuu sängyn vierellä kunnes lapsi nukahtaa. Varsinkin jos lapsi osaa nukkua yöt putkeen, jolloin hän yöllä havahduttuaan voi yksinkin jatkaa unia. Mutta suosittelisin, että lasta koskettaisi aika vähän, jottei hän totu nukahtamaan kosketukseen. Voi käydä rankaksi pidemmän päälle. Ja jos sängyn vierellä istuu, kunnes lapsi nukahtaa, voi siitä lähtä etenemään, niin että parin päivän päästä istuu tuolilla hieman kauempana sängystä. Siitä parin päivän/viikon päästä sitten tuoli on jo oven vieressä. Lopuksi pyritään lähtemään huoneesta. Riippuu lapsesta (ja vanhempien hermoista). Voihan sitä suoriltakin kokeilla sitä, että vie lapsen sänkyyn ja ite ulos, sitten vain aina palauttaa lapsen huoneeseen. Mutta semmoinen 2-vuoden ikäinen lapsi on vielä aika pieni, joten ei mitään paniikkikiirettä. =) Omassa tahdissa.
Yöheräämisiin suosittelen sitä, että vietäisiin lapsi sänkyyn ja itse pois, muuten voi tulla isoja ongelmia. Jos lapsen haluaa ottaa omaan sänkyyn, niin mikäs siinä, mut siitä pois opetteleminen on yleensä asteen verran hankalampaa.

Tässäpä pieni esimerkki meidän lapsosesta. Oishan näitä esimerkkejä vaikka kuinka monesta tapauksesta. x) Pitäisi muuten laittaa sekin tänne, kun poika oli 6kk ja vedettiin tuo nostelu-unikoulu. Kirjasin aika tarkkaan, miten se meillä eteni.. No mut kuitenkin, siis meillä kun poika siirtyi jokin aika sitten lastensänkyyn, aluksi kaikki meni hyvin. Sit hän huomasi, et hänhän pääseekin sängystä karkuun. Palauttaminen ei oikein onnistunut, koska siitä muodostui leikki. Aina nauraen hyppäsi sängystä pois ja juoksi takaisin. Ei edes kerennyt huoneesta ulos. Ihmettelin, et mikä se tämmöinen lapsi on joka vain nauraa. Mut sit hokasin, et ehkä hän ei kuitenkaan tuntenut oloaan kodikkaaksi sängyssään, vaikka ensin niin vaikutti. Pinnasänky oli ollut niin mukava. Sit istuttiin sängyn vierellä "vahtimassa" et ukkeli pysyy makuultaan. Aina kun ponkaisi pystyyn, laitettiin takas pitkälleen. Usein menee 1-2h, mut vuorotellaan miehen kans. Toinen toisena iltana, toinen toisena. Joskus menee vain 15min. Yleensä tuo tuosta itsestään helpottuu ajan kanssa. Noin pieneltä lapselta ei voi vaatia, että hän osaisi käydä sängylle pitkälleen, vaikka olisikin omassa huoneessaan ja väsyttää. Iltarauhoittelut on älyttömän tärkeitä! Joillekin passaa iltasatu, joillekin laulu. Itselläni on tapana kiikkua lapsen kans kiikkutuolissa n.15min ja lauleskella ennen nukkumaanmenoa. Tällöin hyppimistä on melko vähän. Ja toki päivä- ja iltarutiinit on yhä hyvä muistaa. Helpottaa elämää ja tuo turvallisuuden tunnetta. Noh, sitten kun aloin edetä siihen, että siirryn sängyn viereltä pois, tuli äkäinen flunssa, antibioottikuuri ja päiväkodin vaihdos kesäksi. Toistaiseksi vielä istutaan samassa huoneessa. Liikaa en halua kerralla lapselle. Ja eipä tuo ole kovin paha 15min sängyn vierellä hengailla kunnes lapsi nukahtaa. Iltavillit vain ovat aika kuluttavia. x) Ois tietty hyvä,et lapsi nukahtais itse illalla eikä tarvisi aikuisen apua. Mutta tämäkin voi iän myötä rauhoittua itsestään.
Yli 2-vuotias alkaa olla jo sen verran vilkas, että voi olla vaikea koittaa enää mitään ihme konsteja. Jonkin verran joutuu alkaa tekemään jo kompromisseja. Kaksivuotiaalla alkaa pyörimään päivän asiat päässä helposti illalla ja on todella vaikea rauhoittua. Olen kauan miettinyt olisiko tähän jotain helpotusta, mutta usein käy niin, että mitään suurempia konsteja ei ole.

Ja turvallisuudesta vielä. Ostettiin portti lapsen huoneen oveen, jottei hän lähtisi yöllä hamuilemaan ja karkaisi ulos ym (osaa avata oven lukosta kun hakee ensin tuolin alle). Ovet on toki koitettu lukita mahdollisimman hyvin ja hellasta on sulakkeet pois yön ajan (meillä levyjen päällelaitto on jostain syystä niin hauskaa). Mut öisin kun lapsi herää, hän yleensä hakeutuu ensin vanhempien luo, harvoin pistää yksin ranttaliksi. Huomionhakuisuuttahan se enemmän on. Meillä yöheräämisiä harvemmin on. Ja tällöinkin lapsen voi viedä vain takaisin sänkyyn ja siellä pysyy. Se helpottaa huomattavasti elämää. =) Nuo iltavillit on enemmän se ongelma useissa perheissä.

Mut tällaista kivaa! Mukavaa juhannusta ja kesää kaikille! =) Pyrin laittamaan postauksia kesälläkin, mut vähän harvemmin kuitenkin.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Secrets of the baby whisperer for toddlers

Minua on pyydetty suomentamaan Tracy Hoggin salaisuuksia myös taaperoikäisistä. Kirjassa on The baby whisperer solves all your problems on myös taaperoikäisistä useita kappaleita, mutta taaperoille on omistettu ihan oma kirjakin (kuvassa). Laitanpas siitä ihan pikaisesti jotain. Suomentelen näitä taas lisää, kun kerkeän. Kirjassa puhutaan hyvin vähän nukkumisesta, mutta kategoriasta "nukkuminen" löytää blogistani paljon vinkkejä niihin ongelmiin. Tässä tekstissä mainitaan myös muutamalla sanalla nukkumisesta.

Tiedät, että lapsesi on taapero, kun:
- "minulla on vähemmän aikaa itselleni"
- "en voi ottaa häntä mukaan ravintolaan"
- "hän on vaativampi"
- "on helpompi ymmärtää, mitä hän haluaa"
- "häntä täytyy ajaa takaa"
- "päiväuniongelmat"
- "yllätyn aina mitä kaikkea hän osaa"
- "hän imitoi kaikkea mitä teen"
- "hän kiinnostuu mistä vain"
- "hän testaa minua vähän väliä"
- "hän on enemmän....persoona"

Nämä olivat siis kerättyjä kommentteja äideiltä. Aika osuvia ;)

Hogg mainitsee alkuteksteissään mm. seuraavaa:

-Jokainen lapsi on yksilö
-Lasta täytyy kunnioittaa ja lapsen täytyy kunnioittaa muita
-Ota aikaa, jotta kerkeät kuunnella, tarkkailla, jutella ja leikkiä lapsen kanssa
-Lähes jokainen lapsi tarvitsee rutiinit, koska se tuo turvallisuuden tunnetta. Lapsi ei välttämättä tarvitse rutiineja sitä varten, jotta esim. nukkuisi paremmin, mutta usein näin kuitenkin on. Turvallisuuden tunne on kuitenkin se oleellisin.
-Lasta ei saa hoputtaa oppimaan esim. kävelemään, puhumaan ym. Se vain antaa lapselle sen kuvan, että hän on kelpaamaton ja osaamaton. Jokainen kehittyy aikanaan. Toki selkeät oppimisvaikeudet on erotettava.
-Taaperoiässä tapahtuu koko ajan muutoksia. On todella yleistä, että lapsi alkaa heräillä öisin taas ja tuntuu ettei mikään tehoa. Tällä on kuitenkin tapana mennä ajan kanssa ohi eikä tarvitse mitään taikatemppuja. Lähinnä vaatii vanhemmilta vain kärsivällisyyttä.
-Vanhempi on johtaja, joka avustaa lasta uuden opettelussa. Nyt on entistäkin tärkeämpää saada pidettyä "harmonia" perheessä ja mahdollisimman turvallinen olo lapselle.
-Auta lasta käsittelemään tunteitaan. Ne ovat uusia hänelle ja vanhemman on opetettava mitä ne merkitsevät. Vauvan tunteet ovat aluksi nälkä, väsy, kuuma, kylmä ym. Taaperolla elämää hallitsevat ilo, suru, pelko, ylpeys, syyllisyys, häpeä ym. Tunteiden hallintaa voi oppia. Jopa 14kk ikäinen voi olla empaattinen.
-Isän rooli korostuu! Isä ei ole vain "lauantaihoitaja".
-Sosiaalisiin tilanteisiin rohkaiseminen
-Taaperon kanssa touhuaminen voi olla hermojaraastavaa ja oma itsehillintä on tärkeää. Kiukku puretaan johonkin muuhun, mutta ei lapseen. Myös rakkaus on hyvä näyttää muutenkin kuin sanoin.
-Pidä huoli myös aikuissuihteistasi

Kirjassa on kappaleita mm. rutiineista, hoivaamisesta, vanhemmuuden haasteista, päiväunien poisjäännistä, kommunikoinnista, sosialisoinnista, kurin pitämisestä, oravanpyörän katkaisemisesta (kun elämä on mennyt todella vaikeaksi nukkumisen, syömisen ja kurinpidon kanssa), potalle opettelusta ja uuden vauvan tulosta. Toiveita saa esittää ;)