tiistai 20. toukokuuta 2014

Ihanat isovanhemmat

Mikä onkaan lapsesta usein ihanampaa kuin päästä rakkaaseen mummulaan. Valitettavasti kaikilla ei ole tätä mahdollisuutta ja usein se ei ole kenenkään vika.. Mutta jos lapsia pidetään erossa isovanhemmista sen takia että vanhempien ja isovanhempien välit ovat tulehtuneet, niin se on minusta epäreilua ja siinä kärsii eniten lapsi. Lisäksi isovanhemmilla on varmasti karmea olo, kun eivät näe omia lapsen lapsiaan.

Toki jos isovanhemmilla on alkoholiongelmaa tai he jostain syystä pahoinpitelevät lapsia yms, niin tämä on ymmärrettävää ja jopa pakollista. Mutta tiedän paljon niitäkin perheitä, joissa isovanhemmilla on alkoholin väärinkäyttöä, mutta perheet ovat sopineet niin, että korkki pysyy sata varmasti kiinni, kun lapsenlapset ovat kylässä tai lähistöllä eivätkä lapset koskaan tule näkemään isovanhempia humalassa. Mikäli tämä toimii, niin tosi ihana asia. Aikuiset sitten päättävät itse omista elämistään. Joskus suuretkin erimielisyydet pitää lastenlasten takia unohtaa, sillä on erittäin karmeaa, että isovanhemmat ja lapsenlapset erotetaan.

Törmään töissä jatkuvasti aiheeseen, jossa lasten ja vanhempien välit ovat tulehtuneet, joten päätin rustailla tänne vähän aiheesta. En tietenkään tarkoita, että ongelmia tulee automaattisesti kaikille, vaan joissain perheissä näin käy. Suurimmassa osassa perheistä onneksi kuitenkin eletään ihan sopuisasti. Lopussa sitten vain vielä muutama vinkki mummulaa ajatellen. Jokainen saa kuitenkin tehdä omat sääntönsä ja juuri niin kuin itse haluaa.
 
Ymmärrä vanhempiasi
 
Joskus aikuisilla lapsilla on jotain kaunaa vanhempiaan kohtaan, koska vanhemmat ovat ehkä tehneet jotain virheitä nuorena (kukapa ei olisi), mutta tämä ei tarkoita sitä ettäkö sama toistuisi lapsen lapsia kohtaan. Usein vanhemmat huomaavat virheensä ja pyrkivät hieman paikkaamaan niitä lastenlasten kanssa. Esim. nuorena ei ollut aikaa leikkiä omien lastan kanssa tarpeeksi, joten nyt lastenlasten kanssa pyritään olemaan enemmän läsnä. Lisäksi aikuisten lasten tulisi jonkin verran pohtia, voisiko oman vanhemman käyttäytymiselle olla ihan inhimillinen syy. Esim. juuri tuo, että ei vain ollut aikoinaan energiaa tai osaamista olla enemmän lasten kanssa läsnä. Vielä 15v sitten oli esim. lapsen rangaistuskonstit ihan erit. Äitini kertoi, että kun olin pieni, ei tunnettu mitään jäähypenkki-meneltemää. Tai onhan jotkut ehkä tieneetkin, mutta tieto kulki aika huonosti eteenpäin. Ei ollut blogeja ja neuvolatkin olivat aika suppeat. Asioita opittiin omilta sukulaisiltaan ja lisäksi ihmisten oletettiin usein vain pärjäävään itsekseen. Rangaistus käsitetään usein niin, että se tarkoittaa järjetöntä huutamista tai fyysistä kuristusta, mikä ei tietenkään ollenkaan ole sallittua.
 
Toki on oikeasti huonojakin vanhempia (esim. päihteiden käyttäjät tai pahoinpitelijät). En ala ketään terapoimaan, mutta suosittelen ihan oikeasti käymään läpi omia lapsuuden traumoja, mikäli se vain on mahdollista. Toki tämä edellyttää sitä, että ihminen kykenee pohtimaan asioita ja tämä on tehtävä taitavan terapeutin avulla. Tavoitteenahan on oppia ymmärtämään miksi asiat niin meni ja antamaan virheet anteeksi. Usein esim. aikuisen alkoholismin taustalta paljastuu masennus. Sairaudet ovat kurjia, mutta ei se tarkoita sitä ettäkö ihminen olisi paha. Harva ihminen on oikeasti ilkeä. Vain väärinymmärretty.

On tiety niitäkin, jotka eivät pysty antamaan anteeksi, mutta tämä valitettavasti kostautuu vain itselle. Turha tuhlata elämäänsä suomalla ajatuksia ilkeille ihmisille. Esim. lapsen hylkäämistä on erittäin vaikea unohtaa tai ymmärtää, vaikka tämäkin voi johtua vain vanhempien osaamattomuudesta. En todellakaan ala soimaamaan ketään. Toivon vain, että ihmiset voisivat elää keskenään sovussa. Asioista kannattaa pyrkiä juttelemaan ja olisi ideaalia jos osapuolet huomaisivat omat puutteensa. Anteeksi on vaikea antaa jos sitä ei pyydetä.
Usein kun ihminen vanhenee, hänen pienet ärsyttävät puolensa korostuvat. Tämmöisiä ei ehkä nuorempana huomannutkaan. Pienet ja merkityksettömät asiat kannattaa yleensä vain unohtaa, sillä muuten vain syntyy sota pienistä asioista. Isovanhempien ruoan tuputus esim. voi olla tosi rasittavaa, mutta kuinka vakavaa tämä oikeasti on. Toki pitää muista, että kun ihminen vanhenee, sairauksien todennäköisyys suurenee. Voimakkaat vanhuksen käytöshäiriöt ovat usein ensimmäinen merkki muistisairaudesta.
Itse olen ollut erittäin onnekas, sillä minulla oli parhaat isovanhemmat mitä olla voi. Kaikki ovat nykyisin nukkuneet pois. Hirmuisen rakas mummoni menehtyi viime vuonna 96-vuotiaana ja toki ikävä on suuri. Mutta elämä etenee ja muistelenkin ihania hyviä aikoja usein itsekseni ja kerron niistä myöhemmin sitten lapsilleni. Mummula oli ihan paras paikka lapsena.
 
Useampi lapsenlapsi ja mummula
 
Tästä vielä haluan kirjoittaa, sillä monet eivät hoksaa että kaksi lasta on täysin eri asia kuin yksi lapsi. Toki mummulassa saa hemmotella lapsia, syödään karkkia ym herkkuja eikä kerrota vanhemmille. Tämä ei ole vaarallista, mutta yhteiset pelisäännöt on kuitenkin oltava. Riippuu paljon tietty siitä kuinka lähellä mummula on. Jos mummulassa vieraillaan harvoin koko perheellä, on asia aavistuksen eri. Jos mummula on lähellä ja lapset viettävät siellä paljon aikaa, niin tämä asia on erittäin tärkeä. Lapsen on myös kunnioitettava isovanhempia ja toteltava heitä. Ja isovanhempien on uskallettava pitää jotain kuria lapsille. Monet isovanhemmat todella luulevat että kuri on fyysistä kuritusta, mutta tämä on vain kommunikaation puutetta. Istutaan pöydän ääreen ja sovitaan asiat. Ei voi olla mahdoton toteuttaa eikä vie paljon energiaa.

Yhden lapsen kanssa harvoin tulee ongelmia, sillä hän saa kaiken huomion. Mutta entä kun tulee toinenkin lapsi. Onhan lapsi kateellinen omassakin perheessä aluksi, kun vanhempien huomio menee vauvaan, mutta tämä tasaantuu ajan kanssa. Lapsi voi viettää paljon aikaa mummulassa, mikäli se on lähellä, mutta jossain vaihessa kannattaa muistaa, että pienempikin lapsi pitää viedä mummulaan. Ei tietty tarvitse yökylään jäädä, jos isovanhemmat eivät jaksa yöheräilyä, mutta edes pari tuntia kerrallaan, sillä ensimmäinen lapsi pitää usein mummulaa omana valtakuntanaan eikä siitä hevillä luovu. Ei lapsi saa olla mikään mummulan kuningas, sillä muitakin ihmisiä on olemassa. Tehokkainta on jos isovanhemmat ovat keskenään lastenlasten kanssa. Vanhemmat kyllä voivat osata komentaa, mutta tämä on opetettava isovanhemmillekin. Lapsi ei kärsi komentamisesta.
 
Isovanhempien on vain noudatettava vanhempien tahtoa, sillä kasvatusvastuu on vanhemmilla ja se on isovanhempien vain hyväksyttävä. Mikäli tämä ei onnistu, on lapsia vaikea jättää isovanhemmille ilman vanhempien valvovaa silmää. Jos menee riitelyksi, otetaan joku puolueeton ihminen avuksi ratkaisemaan riitaa. Jos lapsi kiukuttelee esim. mummulle tai lyö häntä, on nimenomaan mummun annettava rangaistus. Muuten mummulla ei ole auktoriteettiä eikä lapsi opi ikinä häntä kunnioittamaan, jos esim. äiti aina juoksee rankaisemaan. Tällöin äidistä tulee pahis. Ja pahinta on jos aikuiset alkavat keskenään kinastelemaan kasvatuksesta lasten silmien edessä. Tästä tulee ristiriita. Asiat ratkotaan, kun lapset eivät kuule. Jos esim. äiti yrittää komentaa lasta, mutta isä tulee väliin, että elä tee tuolleen, on aika paha ristiriita tilanne ja tästä tulee katastrofi. Yhtä köyttä on vedettävä. Tästä mieheni saa suuren kiitoksen, sillä hän on aina minun puolellani, vaikka monessa asiassa onkin ollut eri mieltä. Asia on sitten esim. illalla keskusteltu ja yhteiset säännöt sovittu, jotta kumpikin ymmärtää asian jujun. On aina ilkeää, jos joutuu tekemään jotain eikä ymmärrä miksi näin tehdään. Jos äiti komentaa lasta, voi isä tulla myös siihen auttamaan, mikäli hän on samoilla linjoilla. Tämähän vain varmistaa lapselle, että vanhemmat ovat tosissaan ja puhaltavat yhteen hiileen.
 
Toki varmasti on niitäkin tapauksia, joissa vanhempien kuritukset ovat liian rajuja ja on tosi ikävä tilanne isovanhemmille, kun ei voi oikein tehdä mitään, jos järkipuhe ei auta. Tässäkin tilanteessa kannattaa yrittää päästä sopuun puolueettoman ihmisen ollessa riidan sovittelija.

On perheitä, joissa isovanhempia tarvittaisiin, mutta he eivät vain tule. Ja on perheitä, joihin isovanhempia ei oteta, vaikka he niin haluaisivat. Se on surullista..
Puhalletaan yhteen hiileen!

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Yleisimmistä lastentaudeista

En mielelläni kirjoittele tänne kauheasti lääketieteestä, sillä en tule hoitamaan ainuttakaan sairastapausta blogin välityksellä. Jos perheessä lapsi sairastuu, niin kannattaa herkästi ottaa yhteys lähimpään hoitajaan tai lääkäriin. Mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Hyvät seurantaohjeet pitäisi aina tulla, jos tilanne ei toimenpiteitä vielä vaadi. Jos ohjeet ovat epäselvät, on  kyseltävä niin kauan kunnes tilanne on selvä.
Kokosin tähän kuitenkin muutaman asian, jonka jokaisen olisi hyvä tietää, mikäli lapsi sairastuu.
 
-Alle 1kk ikäinen kuumeileva vauva kuuluu aina lastenpäivystykseen, jonne voi hakeutua suoraan, ei tarvitse lähetettä perusterveydenhuollosta
 
-Alle 3kk ikäinenkin kuumeilija kuuluu helposti erikoissairaanhoitoon
 
-Alle 3kk ikäisen yskässä on otettava huomioon hinkuyskän mahdollisuus, sillä vauvaa ei ole rokotettu.
 
-Mikäli vauva alkaa ripuloida tai oksentaa, ota heti häneltä paino! Painon avulla seurataan kuivumaa tehokkaimmin. Toki lääkäri osaa lukea muutkin merkit ja lapsen yleistilan arvio vaatii jo aika kokenutta silmää.
 
-Lapsi ei yleensä kuiva oksenteluun. Lapsi vain oksentaa mahan sisällön ulos ja se on siinä. Yli 2v lapsi pärjää hyvin päivän juomattakin, jos mikään ei pysy sisällä. Pieni vauva sitten ei kauaa selviä juomatta, joten herkästi hoitoon. Ja jos pelottaa että vanhempikin lapsi kuivaa, niin ei saa epäröidä käyttää lääkärin arviossa.
 
-Kotona on aina hyvä olla apteekin ripulijuomaa varalla (osmosal, floridral)!
Tällä yksin pelastettaisiin satoja tuhansia lapsia Afrikassa. Ei tarvita tippaa.
 
-Se mikä Afrikassakin lapset tappaa, on ripuli. Ripulissa ihminen kuivaa, sillä tavaraa tulee ulos, vaikka ei söisikään mitään. Pelkällä ripulijuomalla homma hoituu, jos ihminen ei oksenna. Mikäli oksentaminen estää ripulijuoman juonnin, kuivuu pieni lapsi varsin nopeasti. Usein lapsille annetaankin päivystyspolilla ripulijuomaa nenä-mahaletkun kautta, sillä hehän tätä juomaa eivät helposti lasista ota. Juomaa voi antaa myös vauvalle tuttipullolla. Tippa on ihan viimeinen vaihtoehto. Herkästi lapsi arvioon ripulissa iästä huolimatta.
Kuume+ripuli ja/tai veriuloste+ripuli voivat sitten olla viite vakavammasta ripulitaudista eikä niitä pidä seurata kotosalla kauaa.
 
-Ottakaa hyvät ihmiset lapsillenne rokotukset! En ikinä altistaisi omia lapsiani kuolemanvakaville taudeille! Ennen vanhaan otettiin kaikki keinot lapsi- ja äitikuolleisuuden vähentämiseksi ilolla vastaan. Rokotusten poisjättö ja laumaimmuniteettiin (rokotetut suojaavat rokottamattomia) luottaminen on mahdottoman itsekästä eikä tähän kannata edes luottaa. 
Perusrokotusten haittoja on turha pelätä, vaikka näitäkin raportoidaan joskus. Rokotukset eivät mm. laukaise ADHD tai ADD tauteja. Tämä on useissa tutkimuksissa todistettu. Ihmiset eivät vain nykyisin osaa kasvattaa villejä lapsia ja tuputtavat heille erilaisia tarkkaavaisuuden häiriö diagnooseja. Huonosti tutkitun sikainfluenssarokotuksen vaikutukset narkolepsian laukaisemiseen sen sijaan oli ihan totta. Ihmiset vaativat rokotetta nopeasti ja asiaa ei keretty tutkia tarpeeksi.
 
-Vakavat taudit iskevät päälle yleensä välittömästi eikä 10 päivää flunssan alkamisen jälkeen.
 
Tässä vielä 10 faktaa korvatulehduksesta, sillä tämän hoito on muuttunut merkittävästi viime vuosien aikana eikä antibioottia pidä todellakaan hennon punoituksen takia syödä. Antibiootti on hengenpelastava lääke eikä yksistään oireita lievittävä lääke.
 
1. Lapsella voi olla äkillinen välikorvatulehdus, kun hänellä on ylähengitystieinfektio, tärykalvoilla on tulehduksen merkit ja välikorvassa märkäistä eritettä.
2. Terveellä ja hyvinvoivalla lapsella on harvoin välikorvatulehdusta.
3. Lääkäriin ei tarvitse sännätä yöllä. Jos kipu alkaa kesken unien, lapselle annetaan kipulääkettä. Lääkäriin ehtii aamullakin. Lapsen kipua on tärkeä hoitaa, joten pelkkä epäilykin korvakivusta on aihe antaa kipulääkettä.
4. Välikorvatulehduksen diagnoosia ei voi tehdä vain oireiden perusteella. Ainoastaan puolella flunssaa sairastavista lapsista, joiden vanhemmat epäilivät heidän sairastuneen välikorvatulehdukseen, todettiin tulehdus (Suomalainen tutkimus).
5. Välikorvatulehdus ei ole ainoa korvakivun aiheuttaja. Flunssan aikana välikorvan alipaine voi sattua lapsen korvassa. Myös nielutulehdus, muut kaulan alueen infektiot tai lihaskivut voivat säteillä korvaan.
6. Äkillistä välikorvatulehdusta ei aina tarvitse hoitaa antibiooteilla. Viivästetyssä antibioottihoidossa lapsen tilaa seurataan. Jos vointi ei ole parempi 2—3 päivää lääkärissä käymisen jälkeen, lapsi viedään uudestaan lääkäriin. Mikäli näyttää siltä, että paraneminen ei edisty, aloitetaan antibioottikuuri. Viivästetty antibioottihoito vähentää antibioottien käyttöä, mutta ei heikennä hoidon tehoa.
7. Suomessa suositellaan jälkitarkastusta 3—4 viikon kuluttua välikorvatulehduksen toteamisesta. Tarkoituksena on tarkistaa, ettei lapsella ole välikorvaeritettä ja siitä johtuvaa kuulon heikkenemistä.
8. Välikorvatulehdus on flunssan seuralainen ja siksi toimet, joilla vähennetään hengitystieinfektioita, vähentävät myös välikorvatulehduksia. Satunnaisten tutkimusten mukaan myös tärykalvoputkitus, ajan kuluminen, lapsen kasvaminen ja hyvä diagnostinen tarkkuus vähentävät välikorvatulehduksia.
9. Käypä hoito -suosituksen mukaan lähetettä erikoislääkärille suositellaan vasta, kun välikorvatulehduksia on todettu vähintään neljä puolessa vuodessa tai viisi vuoden aikana.
10. Äkillisten välikorvatulehdusten riskitekijöitä ovat: perimä, suuri infektioaltistus, alle kahden vuoden ikä, vanhempien tupakointi, tutin käyttö, vuodenaika (syksy ja talvi lisäävät riskiä) ja se että lapsella on ollut ensimmäinen korvatulehdus alle yhdeksän kuukauden iässä. Probiootit (esim. rela-tipat) vähentävät korvatulehdusten riskiä.
Tiedeartikkeli välikorvatulehduksiin liittyen julkaistiin Lääkärilehdessä 2014.
Lähde:
Johanna Nokso-Koivisto
LT, korva-nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri.
 
 


sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Mitä tehdä kun lapsi pelkää yöllä?

No, en minä tiiä. Mut eikö tuo järki kuitenkin sano, että anna lapselle turvaa.
Tähän minulla ei oikeastaan ole mitään loistavaa ratkaisua, mutta kirjoitan siitäkin, koska tämä on vanhimman poikamme kanssa ajankohtainen. Poika täyttää kesällä 5v ja 4,5v iästä lähtien tullut meidän väliin yöllä, sillä häntä pelottaa. Muutimme syksyllä uuteen asuntoon ja poika meni uuteen tarhaan, joten nämä varmasti vaikuttivat häneen suuresti. Lapsethan reagoivat muutoksiin aina paljon myöhemmin kuin aikuiset. Otimme häntä aluksi meidän väliin, mutta sitten koitimme viedä häntä vain takaisin omaan sänkyyn, jotta kaikki saisivat paremmin nukuttua. Poika jäikin usein 1-3 viemisellä omaan sänkyyn, mutta aamulla sitten itkeskeli että "minua niin pelotti yöllä". Tuskin ihan jekkuna vaan vanhempia syyllisteli. Oli hän sen verran reppanana. Ainakin äidin sydämestä otti.  Joskus illallakin saattoi sanoa, että "nyt minua ei pelota, kun on aikuinen vieressä". Illat tosin ovat sujuneet jo kauan hyvin. Jää unisadun jälkeen omaan sänkyyn nukkumaan ja nukahtaa ihan tyytyväisenä. Joka ilta kysyn onko pojalla jokin huoli. Olen iloinen siitä, että hän kertoo aina jos jokin on mielenpäällä. Olen tätä yrittänytkin hänelle opettaa. Aina pitää kertoa, jos on joku ongelma tai huoli. Ihmiset eivät ole ajatustenlukijoita. Useat aikuisetkaan eivät tätä osaa, saati sitten murrosikäiset (kuuluu tosin osaksi ikään). Poikaamme usein kuulemma pelotti krokotiilit ja dinosaurukset. Ei siinä oikein auttanut sanoa, että ei niitä ole täällä. Mielikuvitus vei voiton.
 
Veimme poikaa 2kk ajan omaan sänkyyn takaisin yöllä, mutta niin vain poika jatkoi tulemista meidän väliin. Jokin raja tietty tuossakin. Toki sitä suositellaan, että vie vain lasta takaisin, mutta minä sitten katsoin tilanteen niin, että meidän perheessä lapsi saa tulla yöllä väliin jos pelottaa. Tuskin enää armeijaiässä tulee. Mies on täysin samoilla linjoilla. Jopa enemmän kuin minä. =D En varmasti tule vanhana muistelemaan, että voi harmi kun annoin lapsen yöllä tulla viereen. Ei lapsi tosin mene pilalle vaikka hänet "karaistetaan" nukkumaan vain omassa sängyssä. Tämähän on myös Supernannyn ohje. Usein hän onkin oikeassa ja toki hänkin osaa soveltaa eri vinkit joka perheelle sopiviksi. Hän ei vain mitään perhepetejä kerta kaikkiaan taida suositella, vaikka mielestäni niissä ei mitään vikaa ole. Ja aina kaikki ei vain mene kuin oppikirjoissa, kuten olen jo aiemminkin sanonut. Mutta silti kannattaa aina lukea tutkittua tietoa ja puntaroida mikä itselle passaa. Maalaisjärkeen ei oikein nykyisin uskalla enää luottaa, sillä ihmisillä tuntuu välillä olevan suoran sanoen tosi typeriä ajatuksia päässään. "Minusta vain tuntuu siltä" on tosi huono perustelu. Kaiken pitää pohjautua kuitenkin johonkin tietoon. Lisäksi kaikkea joutuu soveltamaan ja siksipä  olenkin neuvonut tämän blogin kautta satoja perheitä erikseen eri tilanteen mukaan. Tavoite ei tässäkään nukkumistapauksessa välttämättä ole se, että lapsen on nukuttava omassa huoneessa, vaan tavoite on se että kaikki ovat tyytyväisiä.
 
Meidän perheessä tehdäänkin nyt niin, että vanhempi poika tulee meidän huoneeseen nukkumaan ja pienempi menee lastenhuoneeseen. Näin esikoinen saa nukkua omassa sängyssä ja todennäköisesti ei pelkää, koska samassa huoneessa on muitakin. Poikia ei vielä voi samaan huoneeseen keskenään laittaa, sillä pienempi havahtuu öisin helposti. Hänen on parempi nukkua itsekseen rauhassa (1v ei tajua vielä pelätä samalla tavalla kuin 4v) ja luulen että tällä hänen yötkin paranevat entisestään. Tarvittaessa vien hänelle vellipullon yöllä, jos ei muuten rauhoitu. Neuvolantädit saavat sanoa mitä lystäävät, meillä mennään näin. =D
Olimme poikien serkkutyttöjen luona jokin aika sitten ja esikoinen nukkui serkkutyttöjen kanssa samassa huoneessa. Sanoin hänelle, että tule herättämään äiti jos pelottaa, mutta eipä tullut kumpanakaan yönä. Hänestä kaverit huoneessa riitti turvaksi. =) Harmi kun ei ole muita saman ikäisiä lapsia taloudessa. Sisarukset samassa huoneessa on mahdottoman näppärä keksintö, kunhan eivät vain herätä toisia öisin. =)
 
Että tämmöistä. Mutta pointtini ehkä tässä postauksessa kuitenkin on se, että jos lapsi ottaa tavaksi nousta yöllä, voi hänet palauttaa omaan sänkyyn. Jos vanhemmille tulee tunne, että lapsi oikeasti pelkää eivätkä he kestä tätä ajatusta, sumplikaa tilanne niin, että lapsi nukkuu kenties vanhempien välissä perhepedissä (ostaa isomman sängyn tarvittaessa) tai sitten lapsi tulee samaan huoneeseen nukkumaan. Nämä on minun vinkit. Eivät ehkä kovin hyvät, mutta kaikkea ei voi hallita. =D Lisää hyviä ideoita otetaan vastaan.

Olen vähän kysellyt kavereiltakin, miten he ovat tehneet vastaavassa tilanteessa ja suurin osa on jotenkin justeerannut tilanteen niin että lapsi otetaan joko vanhempien viereen tai sitten vanhempi nukkuu lapsen kanssa lastenhuoneessa. Minusta tämä on ihan kiva ratkaisu. Tietty olen myös sillä kannalla, että vanhempien sänky on vain heitä varten ja täytyyhän vanhemmillakin olla yhteinen hetki kahdestaan. Mutta jos kaikki ovat tyytyväisiä, niin mikäs siinä. Vanhemmathan voivat viettää kahden keskeistä aikaa sitten joskus myöhemmin. Mutta tämäkin on hirmutärkeä asia eikä toista saa unohtaa vaan tehdään tiimityötä. Usein tämä ajan kanssa tahtoo unohtua, kun ei ole kahdenkeskeistä aikaa. Vanhempien on hoidettava myös parisuhdettaan! Yksi tuttavani oli tehnyt niin, että vei lapsen aina vain omaan sänkyyn yöllä ja laittoi yövalon turvaksi. Tässä kesti vain parisen viikkoa. Kiva et toimi heillä, meillä ei näköjään. =D Mut eipä tuo haittaa. Meillä ollaan tyytyväisiä tällä hetkellä. =)